”Päitsi” – suuri Suomalainen seikkailu vuodesta 1927

Kaksi vahvasti suomalaisuuteen liittyvää legendaa on syntynyt lähes samoihin aikoihin vajaat sata vuotta sitten. Kumpikin näistä legendoista elää vahvasti ja sitkeästi ja on edennyt eteenpäin mukautuen eri aikakausien vaateisiin. Kyseessä ovat tietysti Sisu kuorma-auto ja moottoripyörällä ajettava Päijänteen ympäriajo.

Koska lukijakunta toivottavasti tuntee Sisun historian ja nykyhetkenkin suhteellisen hyvin, keskityn tässä artikkelissa enemmän jälkimmäiseen, Päitsiin.

Kokemukseni mukaan harrastukset ovat asia, joista kertominen ainakin asiaa tuntemattoman kanssa saa vastapuolen helposti huokailemaan pitkästymisestä ja miettimään, miksi tuollaiseen jonkun kannattaa käyttää aikaa, rahaa ja vaivaa.

Enduro, aiemmalta nimeltään luotettavuusajo, on varmasti laji, johon harrastajan täytyy tuntea jonkinasteista paloa, koska lajia ei ole koskaan brändätty seksikkääksi ja sen seuraaminenkin maastossa vaatii katsojalta jonkinlaista aktiivisuutta.

Yksi lajin hengenheimolainen, lähinnä maaston käytön lupien suhteen, on puolustusvoimat, koska kriisiajan moottoripyörälähetin tehtävät ovat lähellä lajia.

Päitsi 2016

Kyseessä on kolmas oma ympäriajoni, kaikki veteraani-ikäisenä ajettuja (2009, 2013, 2016). Tällä kertaa kilpailu aloitetaan Lahdesta, moottoripyörämuseolta. Paikka on mitä sopivin lähtöön niin kilpailijoille, kuin myös yleisölle, jota onkin saapunut yllättävänkin paljon paikalle.

Automaattisesti tietynlainen jännitys ja hermostuneisuus mielessä kasvavat, vaikkei yleiskilpailun kärkisijoista ajetakaan. Kilpailuvietti on vahva vaikuttaja.

Jokainen pyörä katsastetaan ennen lähtöä ja erityisesti äänimittauksissa ollaan tänä päivänä tarkkoja, max. 114 db täydellä kaasulla eikä yhtään enempää. Oma iso kaksitahtinen mittasi lukeman 112 db.

Lähtökorokkeelta alkuun yleisön kannustamana kaupungin läpi ensimmäiselle maastokokeelle, joka on pitkä, 19 km koettelemus. Tänä vuonna lunta ei ole Lahden korkeudella kuin nimeksi, mutta on tiedossa, että mitä ylemmäs Päijänteen itäpuolta mennään, sitä talvisemmaksi ajo muuttuu. Pakkasta on kymmenkunta astetta ja aurinkokin näyttäytyy välillä eli paras mahdollinen päitsi-ilma.

Ajo tuntuu suht’ hyvältä, ei mitään väkisin punnertamista. Katsojienkin määrä tuntuu lisääntyvän mitä ylemmäksi mennään.

Kuuden maastokokeen, neljän tankkauksen ja pitkähköjen siirtymien jälkeen tullaan Jämsään, jossa on ensimmäinen isompi huolto. Pyörään ei muuta kuin bensaa, kuljettajalle energiaa niin nestemäisessä muodossa kuin vähän kiinteämpänäkin. Riittävästä energian saannista tulee huolehtia, koska kulutus on melkoinen.

Huollon jälkeen vielä neljä pitkää talvista maastokoetta ja siirtymät, joiden jälkeen ollaan Jyväskylässä noin kahdeksalta illalla. Noin 400 km on takana jonka jälkeen pikainen yöhuolto ja hotellille nukkumaan. Huonosti nukutun yön jälkeen aamulla kello kuusi varikolle ja lähtö länsipuolta alas. Pakkanen on kiristynyt noin viiteentoista asteeseen ja siirtymille on puettava pikavauhtia ylisuuret pilkkihaalarit ettei jäädy kuin russakka Siperiassa. Onneksi huolto osaa hommansa ja on aina oikealla paikalla oikeaan aikaan.

Oravasaari, Josemora, Leppäkoski, Sysmä, Marjoniemi, Ruuhijärvi, välissä pitkiä siirtymiä niin asfalttiteillä, kyläteillä, auraamattomilla metsäteillä ja viimein ollaan iltapäivällä takaisin Lahdessa, jälleen mp-museolla huollossa.

Haluaisin vaihtaa takarenkaan, koska se on muuttunut lähes nastattomaksi, mutta aikataulu on liian tiukka moiseen hommaan, siispä yritetään loppuun asti samalla renkaalla. Kun jäljellä on kolme maastokoetta ja noin 40 km siirtymiä, renkaan vaihtamattomuus kostautuu ja takarengas rikkoontuu pahimmassa mahdollisessa paikassa huoltoautosta. Vaihtoehdoksi jää yritys maaliin rikkinäisellä renkaalla.

Siirtymät kulkee suhteellisen siedettävästi, mutta maastokokeista tulee selviytymistaistelua. Rengas pysyy kuin pysyykin vanteella ja alkuillasta ajan maaliin olosuhteisiin nähden kohtuullisella sijoituksella Sipoossa.

Legendaarinen rankka kilpailu on ajettu, istumaan pystyn varmaan jo parin viikon päästä normaalisti ja muutaman kilon painonpudotuskin kyllä palautuu.

Pahimpina vuosina päitsin keskeyttää lähes puolet, mutta kunnolla valmistautuneena ja onnistuessaan se on hieno kokemus, unohtumaton Suomalainen seikkailu, todellinen miehuuskoe.

Viikkoa myöhemmin, arkeen palattuani huomaan toisinaan pohtivani, että jotakin muutakin samaa, kuin pitkä historia, on yhteistä Sisulla ja tällä kilpailulla. Niin me Sisulaiset kuin tuon lajin harrastajat olemme valmiita vastaanottamaan haasteita ja tiedämme, että tulokset ja jatkuvuus perustuu yrittämiseen, sitkeyteen ja asioihin paneutumiseen. Jokaisena työpäivänä olemme valmiita osaltamme tekemään parhaamme, jotta lopputulos eli tehdasvalmis Sisu on sitä mitä asiakas meiltä odottaa.

terveisin

Jussi Tuomisto, Sisu Päällirakennesuunnittelija