SISU SR 340 – jättiläisten kaataja

sisu_1991Teksti ja kuvat MARKO MÄKINEN

SISU SR 340 – jättiläisten kaataja

Suomalainen Sisu Racing teki 1990-luvun alkuvuosina mahdottomasta mahdollisen, voittamalla ratakuorma-autojen Euroopan mestaruuden kolmasti perättäin. Vuoden 1991 Sisu SR 340 mestaruusautolla Jouko Kallio voitti paalupaikalta kymmenen perättäistä EM-osakilpailua, ja ylivoimaisen mestaruuden.

Kun suomalainen tiimi, kilpa-auto ja -kuljettaja päättävät lähteä Keski-Euroopan isoille moottoriradoille haastamaan maailman suurimmat autonvalmistajat niin periaatteessa sen pitäisi olla tuhoon tuomittu yritys. Toisin kuitenkin kävi.

Testausinsinööriksi Sisulle vuonna 1988 palkattu Timo Korhonen kertoo, että idea suomalaisen tehdastasoisen Truck Race –tiimin perustamisesta syntyi yhtiön varatoimitusjohtaja Heikki Luostarisen toimesta 1980-luvun puolivälin jälkeen. Kun Sisun silloinen toimitusjohtaja Jorma S. Jerkku oli myös hankkeelle myötämielinen niin Sisu päätti lähteä täysillä mukaan.

Sisu oli kilpaillut kuorma-autojen ratasarjassa vuodesta 1985. Kuljettajana toimi Reima Söderman, jonka kilpuri oli rakennettu vanhasta tukkirekasta. Kauteen 1990 Sisu lähti uusin tuulin ja Karjaan autotehtaan täydellä panostuksella. Ensimmäisessä vaiheessa uutta kilpa-autoa pohti viisitoista eri suunnittelijaa, kunnes tiimin silloinen tekninen johtaja ja Sisu Auton nykyinen omistaja Timo Korhonen vihelsi pelin poikki ja tiivisti ryhmän kuuteen henkilöön.

Jäljelle jäivät Korhosen lisäksi suunnittelija Tarmo Lehtovuo, kuljettajaksi hankittu Jouko Kallio ja mekaanikot Harry Niemelä, Esa Puhakka ja Jari Leino.

– Ja tällä ydinryhmällä saimmekin paljon aikaiseksi, Korhonen aloittaa.

Kaikilla oli tahto menestyä

sisu_ohjaamo (Large)Henkilö- tai kuorma-auto, kilpurin ohjaamo on aina samannäköinen.

Sisun kilpa-autoa testattiin Alastarolla ahkerasti. Kallio kertoi, mitä autolle pitää tehdä ja tiimi toteutti toiveet. Kalliolla oli heti selvät sävelet, mitä hän autolta halusi.

– Lähtökohdat olivat vaikeat. Olin ajanut kuorma-autoa edellisen kerran autokoulussa. Sisu tuntui aluksi todella hankalalta ajaa. Säädimme Södermanin käytössä ollutta kilpuria lähemmäksi vakioautoa ja auton ajo-ominaisuudet paranivat sitä mukaa.

Kallio sanoo, että kuorma-auton säätäminen oli huomattavasti työläämpää kuin esimerkiksi vakioautoluokan rata-auton.

– Kuorma-auton taka-akselilla on paripyörät, eikä yhtään painoa. Edessä yhdet pyörät ja pirusti painoa. Kun saimme Sisun balanssiin niin sen jälkeen ajaminen oli ihan samanlaista kuin ratasarjan vakioautollakin. Kyllä me hirmuinen määrä kierrettiin Alastaroa ympäri ennen kun ajo-ominaisuudet olivat kohdallaan.

Korhonen kertoo, että Sisun osat olivat tiimin tekniikan kavereille niin tuttuja, että he tiesivät etukäteen, miten niitä valmistaa tai modifioida.

– Meillä meni sellaiset puoli vuotta, kun auto ja moottori olivat jo todella nopeita, Korhonen kertoo.

Sisulla ajettiin ensimmäiset EM-osakilpailuvoitot jo kauden 1990 toisella puoliskolla. Kaudeksi 1991 tiimi rakensi uudesta Sisusta uuden kilpurin, jonka suunnittelussa oli otettu huomioon kaikki edellisien kausien puutteet.

– Alkukaudesta 1990 olin aina kolmas tai toinen. Saimme muun muassa Volvoa suorituskyvyssä koko ajan kiinni, mutta vasta kauden puolivälin paikkeilla Ruotsin Mantoripissa päihitin vihdoin luokan hallitsevan mestarin Volvon Curt Göranssonin. Se oli makea voitto ja vieläpä Göranssonin kotiradalla.

Kaudella 1991 Kallio ja Sisu murskasivat muun muassa Volvon ja Mercedes-Benzin tehdasjoukkueet.

– Sisulla otettiin kilpatoiminta vakavasti. Kilpatalli erotettiin autotehtaasta omaksi erilliseksi yksiköksi ja tiimi sai omat tilat Fiskarsista. Teimme töitä yötä päivää. Meillä oli helvetin kovat mekaanikot ja hyvä yhteishenki. Kiersimme 12-14 kilpailua vuodessa ja tiesimme jokainen, mitä tehdä ja meillä oli työkalut menestyksen toteuttamiseen.

– Meillä ei kukaan korottanut ääntä varikolla – ei koskaan. Kaikilla oli tahto menestyä ja sellainen mentaliteetti, että ”me ei hävitä tätä hommaa!”, Korhonen kertoo.

Pienet puristukset, lisää ahtopainetta

sisu_moottori (Large)14-litran jenkkidiesel Cummins viritettiin Suomessa tuottamaan 1100 hevosvoimaa.

Sisu SR 340 valmistui tammikuussa 1991, jonka jälkeen Sisu Racing pakkasi tavarat, otti uuden kilpurin kyytiin ja matkasi helmikuussa Espanjaan ajamaan ensimmäiset testit. Tästä lähtien Kallio ajoi samalla autolla kaikki kauden 1991 EM-osakilpailut.

– Sisu-kilpurin mittarissa ei ole paljoa kilometrejä vaikka vuosimalli on nyt jo hieman vanha. Mutta tosi vähän ajettu auto edelleen, Korhonen hymyilee.

Esimerkkinä suomalaisen teollisuuden kyvystä ja osaamisesta kerrottakoon Sisussa käytetyn amerikkalaisen Allison -automaattivaihteiston modifiointi Tampereella.

sisu_vaihteisto (Large)Amerikkalaiseen Allisonin automaattivaihteistoon rakennettiin uudet välitykset Suomessa.

-Rakensimme Suomessa omat välitykset, jotka olivat selkeästi alkuperäisiä lyhyemmät suuremmilla vaihteilla. Välitykset tehtiin Tampereelle. He kuukauden päivät pyörittelivät sitä laatikkoa ja totesivat jo kertaalleen, että ”ei taida onnistua”. Moni ei vieläkään ymmärrä, miten ne välitykset oikein rakennettiin, mutta hyvä siitä tuli, Korhonen kertoo.

Sisun menestysvuosina laji keräsi kaikki merkittävät kuorma-autonvalmistajat kilpailemaan EM-sarjaan maineesta ja kunniasta. Etenkin Mercedes satsasi lajiin paljon, mutta menestyksen esteeksi muodostui pieni kuorma-autovalmistaja Suomesta.

– Esimerkiksi Englannin Doningtonissa Mercedes kiristi lisää voimaa moottoreistaan, jolloin niiden luotettavuus katosi. Tapahtui useita konerikkoja, mutta Mercedes lennätti uusia kilpamoottoreita helikopterilla paikalle ja turhaan: Sisu meni menojaan.

– Meilläkin oli aluksi murheita moottorin mäntien kanssa, mutta kun pinnoitimme ne keramiikalla niin ne kestivät 12 tuntia ajamista. Käytimme moottorissa erittäin alhaista puristussuhdetta, jotta pystyimme ahtamaan turboa enemmän. Kun normaalin 14-litraisen dieselmoottorin puristussuhde oli 14-15:1, meillä se oli lähempänä 11:1.

– Ja turbon ahtopaine oli kova 3,5-3,8 baria, jolloin moottoria oli vaikea saada kylmänä käyntiin, koska käynnistettäessä moottoriin valui paljon raakaa dieseliä, joka jäi palamatta ja höyrystyi. Käynnistimme auton varikolla nostamalla sen perän ylös, käynnistimme moottorin, jonka jälkeen heti vaihteita silmään ja kierroksia koneeseen niin se pysyi kylmänä käynnissä. Lämmettyään moottori kävi ihan puhtaasti. Moottorin nokka-akselit tulivat myös Suomesta. Ne valmisti Virtasen Mauri Urjalasta.

Korhonen kertoo, että ennen starttia moottorin lämpötila piti nostaa vain yhden lämmittelykierroksen aikana normaaliksi. Kallio ajoi koneen lämpimäksi jarrujen kanssa niin että jarrut eivät ylikuumentuneet.

– Jokke osasi senkin homman täydellisesti, Korhonen kehuu.

Rekan ovi käsimatkatavarana

Suomalainen Sisu Racing toi kuorma-autovarikolle myös ammattimaisen valmistautumisen.

– Meillä oli kaikki omasta takaa, kuten hyvä ja laaja varaosavarasto. Kerran Mercedeksen kaveri tuli katsomaan varaosavarastoamme ja hän ihmetteli, että ”osia on paljon, mutta miksi ne ovat kaikki käytettyjä?”

– Siksi, että emme laittaneet yhtään osaa autoon suoraa paketista vaan kokeilimme ne kaikki etukäteen. Kun lähtöjen väli oli vain 20 minuuttia niin siinä ajassa jokaisen osan piti sopia varmuudella paikoilleen ja toimia. Otimme aika monta EM-pistettä sillä, että emme mokanneet näissä asioissa kertaakaan, emmekä koskaan myöhästyneet lähdöstä. Koko tiimi tiesi, että tapahtui mitä tahansa, me selviämme siitä, Korhonen muistuttaa.

Kallio kertoo, että varaosia hankittiin Suomesta Keski-Eurooppaan joskus nopeallakin aikataululla. Kerran kolarissa romuttuneeseen Sisuun tarvittiin uusi etuovi, joka tuotiin kisapaikalle käsimatkatavarana.

– Sisulta Tulosen Kake onnistui puhumaan ihmiset lentokentällä ympäri ja hän toi käsimatkatavarana lentokoneessa Sisuun uuden etuoven, Kallio nauraa. – Se oli myös hauskaa aikaa. Ja kyllä Mersun ja Volvon sekä rengasvalmistajien miehet meidät vieläkin muistaa. Suomesta tuli Sisu, joka voitti kaikki, Kallio hymyilee.

Viiden mestaruuden Sisu

sisu_1991_saksaVuonna 1991 Saksan Nürburgringille rakennettiin 40 000 katsomopaikkaa lisää, jotta alueelle saatiin 240 000 katsojaa.

Sisun ylivoimalle lyötiin piste lajin sääntökomitean toimesta, jossa Korhonen suomalaisedustajana istui.

– Kaudelle 1994 Mercedes sai runnottua läpi uuden moottorisäännön: 14-litraiset moottorit vaihdettiin 12-litraisiin, joista Mercedeksellä oli kova kokemus. Kyllä me sekin moottori saatiin puolen vuoden jälkeen pelaamaan ja loppukaudesta ajoimme muilta karkuun.

– Sisu Racingin tarina Euroopan radoilla päättyi kuitenkin kauteen 1994, koska samanaikaisesti Sisu päätti uusia automallistonsa jo seuraavaksi vuodeksi. Racingin miehiä tarvittiin muualla, eikä myöskään rahaa tai aikaa kilpailutoiminnalle siksi enää riittänyt, Korhonen kertoo.

Sisun menestys ei jäänyt Kallion kahteen Euroopan mestaruuteen, sillä Harri Luostarinen voitti suomalaisautotehtaalle kolmannen perättäisen mestaruuden vuonna 1993. Kauden 1994 päätteeksi Sisu möi kalustonsa Tsekkiin Martin Kolocille, joka voitti suomalaisautolla vuosina 1995-1996 vielä kaksi EM-titteliä lisää.

Suomalaisen Sisun EM-menestyksellä oli todella merkittävä vaikutus myös suomalaiseen autourheilupolitiikkaan. 1990-luvulla FIA:n silloisen puheenjohtajan Max Mosleyn päätöksen mukaisesti FIA:n maailmanneuvostoon (World Council) voitiin valita jäsen vain sellaisesta maasta, jossa on omaa autoteollisuutta ja jonka tuotteilla on voitettu FIA:n alainen mestaruussarja.

Sisun ja Jouko Kallion vuoden 1991 Euroopan mestaruuden ansiosta kriteerit Suomen osalta täyttyivät, joten Suomi ja AKK:n silloinen puheenjohtaja Kari O. Sohlberg hakivat paikkaa ja Sohlberg valittiin vuonna 1992 puheenjohtaja Mosleyn päätöksellä FIA:n maailmanneuvoston jäseneksi.

Nopea oppimaan

sisu_1991_suomiKallio johtaa joukkoja Kemoran EM-startissa 1991.

Jouko ”Jokke” Kallion ensimmäinen kausi kuorma-autojen EM-sarjassa oli vähintäänkin vaiherikas. Debyyttikaudella Sisu ja Kallio kiersivät ja harjoittelivat Euroopan isoja ja uusia moottoriratoja Reima Södermanin vanhalla Sisu SR 340 kilpurilla.

Yksi näistä uusista radoista oli Englannissa sijaitseva legendaarinen Brands Hatch, jonne Sisu Racing oli saapunut hyvissä ajoin ennen kauden ensimmäistä kisaa. Yllätys oli suuri ja ikävä, kun kilpailun järjestäjä eväsi suomalaiskuljettajalta ja -tiimiltä rataan tutustumisen. Järjestäjät eivät suostuneet minkäänlaiseen vapaaseen harjoitteluun edes siviiliautolla, joten oli otettava muut keinot käyttöön: Sisun Harri Askola keksi radalla toimineen rata-ajoon totuttelevien harrastelijoiden ajokoulun, jonka ajokurssille Kallio ilmoitettiin oppilaaksi.

Kallio sai Ford Escort -ajokouluautoon apukuljettajan paikalle naisopettajan, jonka kanssa he kävivät teoriassa lävitse muun muassa nopean ajon niksejä. Kurssin edettyä Kallio sai ajaa radalla vähän kovempaa ja ottaa omia ajolinjoja. Viimeisenä kurssipäivänä Kalliolle myönnettiin lupa ajaa muutama kierros niin sanottua kilpavauhtia niinpä hän antoi Escortille löysät suitset ja latasi rataa sydämen kyllyydestä. Kun Kallio taittoi Brandsin pääsuoran jälkeiseen jyrkkään alamäkimutkaan noin 160 km/h vauhtia Escort lievässä nelipyöräluisussa, alkoi vierellä istunut naisopettaja potkimaan hysteerisesti Escortin lattiaa. Ja siinä samassa hän sai potkaistua auton jauhesammuttimen auki ja Escortin kajuutta oli hetkessä valkoisen jauheen peitossa. Opettajan pulssin laskettua hän ripitti Kallion painokelvottomalla tekstillä perusteellisesti. Ja ajokoulutus päättyi tietysti siihen.

Seuraavana päivänä ajokoulun opettajatar kollegoineen saapui Brandsin Truck Race varikolle ja näki Kallion Sisun vieressä ajopuku päällä. Tyttö ei ollut uskoa silmiään. Samalla Kallio pahoitteli, että ei muistanut kertoa osallistuneensa aikaisemmin jo muutamaan autokilpailuun.

Pari kuukautta tapahtuman jälkeen Kallio sai iloisen yllätyksen, kun postista tipahti stipendi ajokoulusta. Oli kuulemma ajanut kyseisessä ajokoulussa parin sekunnin pohjat kautta aikain. Liekö ennätys vielä voimassa?

TEKNIIKKAA

sisu_jousitus (Large)Sisun etuakselilla on parabelilehtijousitus.

Sisu SR 340

Mallivuosi: 1991

Runko: Erikoisrakenteinen Sisu U300

Moottori: Cummins N14-pohjalta, 24-venttiilinen ahdettu dieselmoottori, yksikkösuutinruiskutus, ilmasta-ilmaan-välijäähdytys vesisumujäähdytyksellä.

Puristussuhde: 11,2:1

Sylinterin halkaisija/iskun pituus (mm): halk. 140 mm , isku 152 mm

Kuutiotilavuus (cm3): 14 litraa

Teho (hv): Vakiona 400 hv, omaa suunnittelua olevin erikoisosin uudelleen rakennettu ja viritetty, tuottaa yli 1100 hv/2400 r/min.

Vääntö (Nm): 5200 Nm/1400 r/min.

Huippunopeus (km/h): yli 200, rajoitettu 160.

Vaihteisto:  Allison HT 754, muunnettu pakko-ohjatuksi, tiheäportainen, kotimaisin voimin kehitetyin erikoisplaneetoin.

Akselistot: Taka-akselisto Sisu CTR/BTE-hybridi, tasauspyörästön Sisu Racing-kitkalukko. Etuakselisto Sisu BEL-pohjainen erikoisakselisto.

Jarrut: Vesijäähdytteiset, paineilmatehosteiset nestetoimiset levyjarrut kaikissa pyörissä, jarrulevyt omavalmisteiset.

Jousitus: Parabelilehtijousitus molemmilla akseleilla.

Mitat (m): Pituus 4,50, akseliväli 3,70, korkeus 2,90, leveys 2,60.

Renkaat: 315/70 R 22,5 Pirelli tai Continental kilparengas.

Kuivapaino (kg): 5570 (luokituspaino 5500).